Kuka korvaisi Eeliksen?

 Onko Itami juonut tarpeeksi siinä vaiheessa kun luulee verannan olevan vessa? Umpipedro ottaa sille.

 Koska Eelis meni kuolemaan jo toista kertaa, piti pakanapoolista kaivaa korvaava naama ennenaikaisesti. Enter Jugulaari, shamaani-buddhisti extraordinaire. KJ huomaa ikkunasta Jugulaarin ja menee selittämään sille jotakin leirikeskuksen torakoista.

 "Ne on meidän ystäviä," neuvoo Jugulaari oikeaa suhtautumista torakoihin.

"Ai no totta kai!" huudahtaa KJ erittäin uskottavan tosissaan. "Kiitos tästä, on kyllä käytännöllisin neuvo hetkeen! Ystävystytään torakoitten kanssa niin kaikki on hyvin. Ehkä ne sitten ei enää tartuta meihin kaikenmaailman tautejakaan kun ollaan beebeeäffii!!1 ^^"
Jugulaari on ilahtunut neuvonsa saamasta vastaanotosta.

 Malitsu menee Eeliksen uurnan luo ja yrittää surra. Ei onnistu. Ei oltu kavereita, toteaa Malitsu ja lopettaa ennen kuin ehti aloittakaan.

 Itami haisi kuselle ja onnistui siksi hoipertelemaan saunalle asti. Valitettavasti hän sitten sammui suihkuun. Niin lähellä mutta silti niin kaukana =(

 Hän herää hetken kuluttua ja onnistuu peseytymään. Sitten hän toteaa olevansa liian selvä ja painuu takaisin viinan luo.

 Kun aamu valkenee, pukeutuu Jugulaari meditaatioasuunsa ja menee rannalle. Meditatiivisessa mielentilassa katoaa ajan- ja paikantaju. Tällä kertaa se paikka on leirikeskuksen katto.

 "Et niinku ssshit mää sshanoin... Niinku schanoin et lisshää viunaa, eikö?! Hitto s-shää oot laiha ja kalpee... Anteeks...h... hik..."

 Koivua ei kiinnosta osallistua henkeviin keskusteluihin Itamin kanssa joten Itami sammuu leirikeskuksen etupihalle.

 Kun Jugulaari lopettaa meditaatio-tuokionsa, on viereen ilmestynyt jälleen kerran aurinkoa palvova Mima. Uusi pyyhe, ma huomaan. Jugulaari vetää syvään henkeä...

 ... ja levittää sitten pyyhkeensä Miman viereen.

Myöhemmin päivällä astuu Umpipedron Miman luokse. Mokomalla pukilla on taas pelkkä seksi mielessä ja nyt hän yrittää iskeä yhden niistä harvoista naisista pakanaverkossa jotka eivät ole biseksuaaleja.

 Mima arvostaa Umpipedron yritystä mutta ei häneltä silti heru. Umpipedro etsii käsiinsä Hannan iskuilme naamallaan.

 Mima on yllättäen rakastunut Umpipedroon ja torjuu siksi Saagan lähentelyt konkreettisen julmasti.

Käsi naamalla =(

 Mimalla on Saagan mielestä oikein kiehtova sormi.

 Umpipedro sai houkuteltua Hannan panopetiin.

KJ on vihainen Eelikselle kuoleman johdosta.
"Minun luomuksen menit pilaamaan vittuperkele..."

 Saaga tulee kysymään mikä KJta kiukuttaa. KJ selittää jotain rakentamisesta O_o

 Saaga ei tykkää auringosta. Ei tykkää KJkaan, mutta ei se silti tee heistä kavereita.

Jugulaarilla on tylsää, joten hän ratkoo rubikin palloa salin nurkassa.

 Saaga ja Jugulaari juttelevat tenniksestä. Liikunta se vasta kivaa on jee!
Malitsua masentaa tyhjät viinapullot pöydällä.

Mutta mitä panohuoneessa tapahtuu? Ryppyjä rakkaudessa? Hanna huutaa Umpipedrolle jotakin siitä miten jokin ei ollutkaan kultaa vaikka tämä oli väittänyt niin.

 "Ähähähä et kai sää oikeasti uskonut et se olisi kultainen? Eihän sellainen voi ees kasvaa ihmisestä!" vastaa Umpipedro ilkeästi nauraen Hannan naiiviuudelle.

 "Mutta sulla taas ei ollutkaan kenkiä vaikka väitit et voisit pitää ne jalassa!" Umpipedro hyökkää seuraavaksi Hannaa vastaan. "Sellanen nyt ois ees biologisesti mahdollista!"
"Emmä halunnu pitää kenkiä jalassa sua varten!" Hanna tuhahtaa takaisin julmasti.

 Hanna tulee paremmin toimeen Umpipedron voimaeläimen kanssa kuin itse Umpipedron. Ja paremmin kuin Umpipedro tulee toimeen voimaeläimensä kanssa myöskin.

 Itami löysi kirjan, johon on kirjoitettu käsin angstisia runoja verisistä puutarhatontuista.
"Kuka mahtaa olla näiden sieluani riipaisevien sulosäkeiden takana?" miettii Itami lukiessaan tippa linssissä kertomusta maailmanlopun puutarhasta jossa tonttu viljelee sisäelimiä.

"Mennäänkö yhdessä palvomaan kuuta?" kysyy Mima KJlta. On yö ja jotakin taivaankappaletta sitä pitäisi tässä kuitenkin palvoa...

KJ ei raaski myöntää Mimalle inhoavansa kuuta ja suostuu palvomiseen vastahakoisesti.
Jugulaari selittää Saagalle asuvansa kaupungissa ja että siellä on vaikea löytää yksinäistä rantakalliota missä meditoida.

 "Tehdäänkö se ensi kerran velhonhatut päässä?" kysyy Malitsu Umpipedrolta, joka on juuri avautunut Hannan kengättömyydestä.
"Joo!" innostuu Umpipedro. "Ja kaavut kanssa!"

Nuotio palaa jälleen rannassa ja kuin koiperhot ajautuvat pakanat yksitellen tulen ääreen höpisemään rakkaudesta ja ystävyydestä.

 Asiat kärjistyvät kuitenkin nopeasti kun Malitsu ottaa puheeksi telkkarin. Umpipedro ei kestä ikäväänsä ja purskahtaa itkuun. KJ sentään selittää Saagalle jotakin siitä, miten hänellä on jo kokonaiset kolme kaveria. Taustalla Jugulaari säätää jotakin maagista.

Umpipedron teevee-ahdistus lievittää, kun panetus iskee päälle. Itami selittää Malitsulle jotakin siitä, ettei tykkää käsiraudoista.

Ja niin kulki jälleen yksi päivä kohti päätöstään. Kukaan pakanoista ei osoita merkkiäkään kääntymisestä yhtään minnekään ja kaikki vaan ryyppää ja valittaa seksinpuutettaan. Parantumattomia syntisiä kaikki, jumalauta.